Afleveringen

  • Sakarjan kirjasta, luvusta 8

    NĂ€in sanoo Herra Sebaot:
    - MinÀ kylvÀn rauhaa ja menestystÀ.
    Viiniköynnös antaa hedelmÀnsÀ,
    maa tuottaa satonsa,
    ja taivas antaa sateensa.
    Kaiken tÀmÀn minÀ lahjoitan
    kansastani jÀljelle jÀÀneille.
    Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,
    olette olleet kansojen keskuudessa
    merkkinÀ minun kirouksestani,
    niin te tulette olemaan
    merkkinÀ minun siunauksestani,
    kun minÀ olen pelastanut teidÀt.
    ÄlkÀÀ pelĂ€tkö!
    Rohkaiskaa mielenne!

    Apostolien teoista, luvusta 13

    Paavali sanoi puheessaan:
    ”Daavidin jĂ€lkelĂ€isistĂ€ Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. HĂ€nen edellÀÀn kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, ettĂ€ kaikkien tuli kÀÀntyĂ€ ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa pÀÀssĂ€, hĂ€n sanoi: ’En minĂ€ ole se, joksi te minua luulette. Minun jĂ€lkeeni tulee toinen, jonka kenkiĂ€kÀÀn minĂ€ en kelpaa riisumaan.’
    Veljet, Abrahamin jÀlkelÀiset, ja te muut, jotka pelkÀÀtte Jumalaa! Juuri meille on lÀhetetty sanoma tÀstÀ Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidÀn hallitusmiehensÀ eivÀt tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hÀnet, mutta nÀin he panivat tÀytÀntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. MitÀÀn syytÀ kuolemantuomioon he eivÀt voineet esittÀÀ, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hÀnet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitÀ hÀnestÀ oli kirjoitettu, he ottivat hÀnet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herÀtti hÀnet kuolleista. HÀn ilmestyi sitten usean pÀivÀn aikana niille, jotka yhdessÀ hÀnen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. NÀmÀ ovat nyt hÀnen todistajiaan, he todistavat hÀnestÀ Israelin kansalle.
    Me julistamme teille ilosanoman: MinkĂ€ Jumala lupasi meidĂ€n isillemme, sen hĂ€n on tĂ€yttĂ€nyt meille, heidĂ€n lapsilleen. HĂ€n on herĂ€ttĂ€nyt Jeesuksen kuolleista.”

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    YhtĂ€kkiĂ€ Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellĂ€ ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelĂ€styivĂ€t suunnattomasti, sillĂ€ he luulivat nĂ€kevĂ€nsĂ€ aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidĂ€n mieleenne nousee epĂ€ilyksiĂ€? Katsokaa minun kĂ€siĂ€ni ja jalkojani: minĂ€ tĂ€ssĂ€ olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nĂ€hkÀÀ itse. Ei aaveella ole lihaa eikĂ€ luita, niin kuin te nĂ€ette minussa olevan.” NĂ€in puhuessaan hĂ€n nĂ€ytti heille kĂ€tensĂ€ ja jalkansa. Kuitenkaan he eivĂ€t vielĂ€ tienneet, mitĂ€ uskoa, niin iloissaan ja ihmeissÀÀn he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillĂ€ tÀÀllĂ€ mitÀÀn syötĂ€vÀÀ?” He antoivat hĂ€nelle palan paistettua kalaa ja nĂ€kivĂ€t, kuinka hĂ€n otti sen kĂ€teensĂ€ ja söi.
    Jeesus sanoi heille: ”TĂ€tĂ€ minĂ€ tarkoitin, kun ollessani vielĂ€ teidĂ€n kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli kĂ€ydĂ€ toteen, mitĂ€ Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hĂ€n avasi heidĂ€n mielensĂ€ ymmĂ€rtĂ€mÀÀn kirjoitukset. HĂ€n sanoi heille: ”NĂ€in on kirjoitettu. Kristuksen tuli kĂ€rsiĂ€ kuolema ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hĂ€nen nimessÀÀn saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tĂ€mĂ€n todistajat. MinĂ€ lĂ€hetĂ€n teille sen, minkĂ€ IsĂ€ni on luvannut. PysykÀÀ tĂ€ssĂ€ kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

  • Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 16

    Kun Jeesus oli varhain sapatin jÀlkeisenÀ pÀivÀnÀ noussut kuolleista, hÀn ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hÀn oli ajanut ulos seitsemÀn pahaa henkeÀ. Maria lÀhti sieltÀ ja vei sanan Jeesuksen seuralaisille, jotka itkivÀt murheissaan. He eivÀt kuitenkaan uskoneet, kun kuulivat, ettÀ Jeesus eli ja ettÀ Maria oli nÀhnyt hÀnet.
    TÀmÀn jÀlkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistÀ, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nÀmÀ menivÀt viemÀÀn toisille sanaa, mutta heitÀkÀÀn ei uskottu.
    Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidĂ€n ollessaan aterialla. HĂ€n moitti heidĂ€n epĂ€uskoaan ja heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ kovuutta, kun he eivĂ€t olleet uskoneet niitĂ€, jotka olivat nĂ€hneet hĂ€net kuolleista nousseena. HĂ€n sanoi heille: ”MenkÀÀ kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

  • Zijn er afleveringen die ontbreken?

    Klik hier om de feed te vernieuwen.

  • Psalmista 73

    MinÀ saan aina olla luonasi,
    sinÀ pidÀt kÀdestÀni kiinni.
    SinÀ johdatat minua tahtosi mukaan,
    ja viimein sinÀ nostat minut kunniaan.
    Taivaassa minulla on sinut,
    sinÀ olet ainoa turvani maan pÀÀllÀ.
    Vaikka ruumiini ja sieluni nÀÀntyy,
    Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
    Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvÀt.
    SinÀ tuhoat kaikki, jotka pettÀvÀt sinut.
    Mutta minun onneni on olla lÀhellÀ Jumalaa,
    minÀ turvaan Herraan, Jumalaani,
    ja kerron kaikista hÀnen teoistaan.

    EnsimmÀisestÀ Pietarin kirjeestÀ, luvusta 1

    TiedÀttehÀn, ettei teitÀ ole lunastettu isiltÀ perimÀstÀnne tyhjÀnpÀivÀisestÀ elÀmÀstÀ millÀÀn katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömÀn ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellÀ. HÀnet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hÀnet on tuotu julki teitÀ varten. HÀnen kauttaan te uskotte Jumalaan, joka herÀtti hÀnet kuolleista ja antoi hÀnelle kirkkauden, niin ettÀ te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.
    Kun te totuudelle kuuliaisina olette puhdistautuneet elÀÀksenne vilpittömÀssÀ, veljellisessÀ rakkaudessa, niin rakastakaa toisianne uskollisesti ja kaikesta sydÀmestÀnne. Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestÀ, vaan katoamattomasta, Jumalan elÀvÀstÀ ja pysyvÀstÀ sanasta.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

    Naiset lĂ€htivĂ€t haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivĂ€t viemÀÀn sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtĂ€kkiĂ€ Jeesus tuli heitĂ€ vastaan ja tervehti heitĂ€. He menivĂ€t hĂ€nen luokseen, syleilivĂ€t hĂ€nen jalkojaan ja kumarsivat hĂ€ntĂ€. Silloin Jeesus sanoi heille: ӀlkÀÀ pelĂ€tkö! MenkÀÀ sanomaan veljilleni, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ lĂ€hteĂ€ Galileaan. SiellĂ€ he nĂ€kevĂ€t minut.”
    Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistĂ€ menivĂ€t kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitĂ€ oli tapahtunut. Silloin nĂ€mĂ€ kokoontuivat neuvottelemaan yhdessĂ€ vanhimpien kanssa ja pÀÀttivĂ€t antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: ”Sanokaa, ettĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa tulivat yöllĂ€, kun te nukuitte, ja varastivat hĂ€net. Ja jos tĂ€mĂ€ tulee maaherran korviin, me kyllĂ€ lepytĂ€mme hĂ€net ja jĂ€rjestĂ€mme niin, ettei teille koidu ikĂ€vyyksiĂ€.” Sotilaat ottivat rahat ja tekivĂ€t niin kuin heille oli sanottu. HeidĂ€n kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 25

    Kuolema on nielty ainiaaksi.
    Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
    ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja hÀpeÀstÀ
    kaikkialla maan pÀÀllÀ.
    NĂ€in on Herra puhunut.
    SinÀ pÀivÀnÀ sanotaan:
    ”TĂ€mĂ€ on meidĂ€n Jumalamme!
    HĂ€neen me panimme toivomme,
    ja hÀn pelasti meidÀt.
    TÀmÀ on Herra, hÀneen me kiinnitÀmme toivomme,
    iloitkaamme ja riemuitkaamme! HĂ€n pelastaa meidĂ€t.”

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ korinttilaisille, luvusta 5

    Ettekö tiedÀ, ettÀ pieni mÀÀrÀ hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin ettÀ teistÀ tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillÀ meidÀn pÀÀsiÀislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. MeidÀn on siis aika viettÀÀ juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessÀ ja totuudessa.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

    Sapatin pÀÀtyttyĂ€, viikon ensimmĂ€isen pĂ€ivĂ€n koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. ÄkkiĂ€ maa alkoi vavahdella ja jĂ€ristĂ€, sillĂ€ Herran enkeli laskeutui taivaasta. HĂ€n tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. HĂ€n oli hohtava kuin salama ja hĂ€nen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelĂ€styivĂ€t hĂ€ntĂ€ niin, ettĂ€ alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.
    Enkeli kÀÀntyi naisten puoleen ja sanoi: ӀlkÀÀ te pelĂ€tkö. MinĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hĂ€n ole tÀÀllĂ€, hĂ€n on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hĂ€n makasi. MenkÀÀ kiireesti sanomaan hĂ€nen opetuslapsilleen: ’HĂ€n on noussut kuolleista. HĂ€n menee teidĂ€n edellĂ€nne Galileaan, siellĂ€ te nĂ€ette hĂ€net.’ TĂ€mĂ€ oli minun sanomani teille.”
    Naiset lÀhtivÀt heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivÀt viemÀÀn sanaa Jeesuksen opetuslapsille.

  • Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 23

    Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipĂ€ivĂ€llĂ€, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitĂ€ kesti yhdeksĂ€nteen tuntiin saakka. Temppelin vĂ€liverho repesi keskeltĂ€ kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla ÀÀnellĂ€: ”IsĂ€, sinun kĂ€siisi minĂ€ uskon henkeni.” TĂ€mĂ€n sanottuaan hĂ€n henkĂ€isi viimeisen kerran.
    Kun sadanpÀÀllikkö nĂ€ki, mitĂ€ tapahtui, hĂ€n antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: ”TĂ€mĂ€ mies oli todella viaton.” Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerÀÀntyneet katselemaan tĂ€tĂ€ nĂ€ytelmÀÀ, palasivat tĂ€mĂ€n nĂ€htyÀÀn kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etÀÀmpĂ€nĂ€ ja seurasivat sieltĂ€ tapahtumia. SiellĂ€ olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hĂ€nen mukanaan.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 50

    Herra, minun Jumalani,
    on antanut minulle taitavan kielen,
    niin ettÀ voin sanalla rohkaista uupunutta.
    Aamu aamulta hÀn herÀttÀÀ minut,
    herÀttÀÀ korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
    Herra avasi minun korvani,
    ja minÀ tottelin,
    en vÀistÀnyt tehtÀvÀÀni.
    MinÀ tarjosin selkÀni lyötÀvÀksi
    ja poskieni parran revittÀvÀksi,
    en kÀtkenyt kasvojani hÀvÀistyksiltÀ, en sylkÀisyiltÀ.
    Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
    siksi en pelkÀÀ hÀvÀistystÀ.
    Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
    MinÀ tiedÀn, etten jÀÀ hÀpeÀÀni,
    sillÀ hÀn on lÀhellÀ, hÀn osoittaa syyttömyyteni
    - kuka voisi minua syyttÀÀ!
    Asettukaamme siis kÀymÀÀn oikeutta.
    Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
    Astukoon hÀn esiin!
    Herra, minun Jumalani, on minun auttajani.
    Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
    Nuo kaikki hÀviÀvÀt
    kuin vaate, jonka koi syö.
    Se teistÀ, joka pelkÀÀ Jumalaa,
    kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
    Joka kulkee syvÀllÀ pimeydessÀ
    ilman valoa,
    luottakoon Herran nimeen
    ja turvautukoon Jumalaan.

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 7

    Jeesus pysyy ikuisesti, hÀnen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hÀn pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hÀnen vÀlityksellÀÀn lÀhestyvÀt Jumalaa. HÀn elÀÀ iÀti rukoillakseen heidÀn puolestaan.
    Juuri tÀllaisen ylipapin me tarvitsimme. HÀn on pyhÀ, viaton ja tahraton, hÀnet on erotettu syntisistÀ ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hÀnen ei tarvitse pÀivittÀin uhrata ensin omien syntiensÀ ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. HÀn on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensÀ.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjĂ€t ja ostajat sieltĂ€ ulos. HĂ€n kaatoi rahanvaihtajien pöydĂ€t ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitĂ€ rosvojen luolan.”
    Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hĂ€n paransi heidĂ€t. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat nĂ€kivĂ€t, mitĂ€ kaikkea hĂ€mmĂ€styttĂ€vÀÀ hĂ€n teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissĂ€: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hĂ€nelle: ”Kuuletko, mitĂ€ nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tĂ€tĂ€ sanaa: ”Lasten ja imevĂ€isten suusta sinĂ€ olet hankkinut kiitoksesi”?” HĂ€n jĂ€tti heidĂ€t siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellĂ€ yötĂ€.
    (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hĂ€nen tuli nĂ€lkĂ€. HĂ€n nĂ€ki tien vierellĂ€ viikunapuun ja meni tutkimaan sitĂ€, mutta ei löytĂ€nyt siitĂ€ muuta kuin lehtiĂ€. Silloin hĂ€n sanoi puulle: ”IkinĂ€ et enÀÀ tee hedelmÀÀ.” SiinĂ€ samassa viikunapuu kuivettui.
    Kun opetuslapset sen nĂ€kivĂ€t, he hĂ€mmĂ€styivĂ€t ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin Ă€kkiĂ€ kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillĂ€ olisi uskoa ettekĂ€ epĂ€ilisi, te ette ainoastaan tekisi tĂ€tĂ€ viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tĂ€lle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. MitĂ€ tahansa te uskossa rukoillen pyydĂ€tte, sen te saatte.”)

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Samuelin kirjasta, luvusta 2

    Hanna rukoili sanoen:
    - SydÀmeni riemuitsee Herrasta,
    Herra nostaa minun pÀÀni pystyyn.
    MinÀ voin rohkeasti vastata vihollisilleni,
    sinun avustasi minÀ iloitsen.
    Vain Herra on pyhÀ, ei ole toista,
    meidÀn Jumalamme yksin on luja kallio.
    Herra lÀhettÀÀ kuoleman ja antaa elÀmÀn,
    vie alas tuonelaan ja nostaa sieltÀ.
    Herra tekee köyhÀksi ja antaa rikkauden,
    painaa maahan ja kohottaa.
    HÀn ylentÀÀ tomusta mitÀttömÀn
    ja korottaa tuhkasta köyhÀn,
    sijoittaa heidÀt ylhÀisten joukkoon
    ja antaa heille kunniasijan.
    Maan perustukset ovat Herran,
    niiden varaan hÀn on laskenut maan.
    HÀn pitÀÀ huolen omiensa askelista,
    mutta pahat joutuvat pimeyteen.
    Omin voimin ei yksikÀÀn menesty.

    KirjeestÀ roomalaisille, luvusta 8

    MikÀÀn kadotustuomio ei siis kohtaa niitÀ, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elÀmÀn Kristuksen Jeesuksen yhteydessÀ, on nÀet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hÀn lÀhetti tÀnne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. NÀin hÀn tuomitsi ihmisessÀ ihmisten synnin, jotta meissÀ, jotka elÀmme Hengen emmekÀ lihamme mukaista elÀmÀÀ, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Maria sanoi:
    - Minun sieluni ylistÀÀ Herran suuruutta,
    minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
    sillÀ hÀn on luonut katseensa vÀhÀiseen palvelijaansa.
    TÀstedes kaikki sukupolvet ylistÀvÀt minua autuaaksi,
    sillÀ Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
    HÀnen nimensÀ on pyhÀ,
    polvesta polveen hÀn osoittaa laupeutensa
    niille, jotka hÀntÀ pelkÀÀvÀt.
    HÀnen kÀtensÀ on tehnyt mahtavia tekoja,
    hÀn on lyönyt hajalle
    ne, joilla on ylpeÀt ajatukset sydÀmessÀÀn.
    HÀn on syössyt vallanpitÀjÀt istuimiltaan
    ja korottanut alhaiset.
    NÀlkÀiset hÀn on ruokkinut runsain mÀÀrin,
    mutta rikkaat hÀn on lÀhettÀnyt tyhjin kÀsin pois.
    HÀn on pitÀnyt huolen palvelijastaan Israelista,
    hÀn on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
    Abrahamille ja hÀnen jÀlkelÀisilleen, ajasta aikaan,
    niin kuin hÀn on isillemme luvannut.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 55

    Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ÀÀreen!
    Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa,
    ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökÀÀ,
    ottakaa maksutta viiniÀ ja maitoa!
    Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitÀ, mikÀ ei ole leipÀÀ,
    vaihdatte työstÀ saamanne palkan
    siihen, mikÀ ei tee kyllÀiseksi?
    Kuulkaa minua, niin saatte syödÀ hyvin,
    te saatte nauttia parhaista herkuista.
    Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni,
    kuulkaa, niin te saatte elÀÀ!
    MinÀ teen ikuisen liiton teidÀn kanssanne
    ja lupaan olla liitossani uskollinen,
    niin kuin olin uskollinen Daavidille.

    Johanneksen ilmestyksestÀ, luvusta 21

    Valtaistuimella istuva lausui: ”MinĂ€ olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minĂ€ annan lahjaksi vettĂ€ elĂ€mĂ€n veden lĂ€hteestĂ€. TĂ€mĂ€ on voittajan palkinto. MinĂ€ olen hĂ€nen Jumalansa, ja hĂ€n on minun poikani.”

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi:
    ”MinĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€. TeidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tĂ€mĂ€ leipĂ€ tulee taivaasta, ja se, joka tĂ€tĂ€ syö, ei kuole. MinĂ€ olen tĂ€mĂ€ elĂ€vĂ€ leipĂ€, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tĂ€tĂ€ leipÀÀ, elÀÀ ikuisesti. LeipĂ€, jonka minĂ€ annan, on minun ruumiini. MinĂ€ annan sen, ettĂ€ maailma saisi elÀÀ.”
    TĂ€stĂ€ sukeutui kiivas vĂ€ittely juutalaisten kesken. He kysyivĂ€t toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidĂ€n syötĂ€vĂ€ksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hĂ€nen vertaan, teillĂ€ ei ole elĂ€mÀÀ. Mutta sillĂ€, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elĂ€mĂ€, ja viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€net. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minĂ€ pysyn hĂ€nessĂ€. IsĂ€, joka elÀÀ, on minut lĂ€hettĂ€nyt, ja niin kuin minĂ€ saan elĂ€mĂ€ni IsĂ€ltĂ€, niin saa minulta elĂ€mĂ€n se, joka minua syö. TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tĂ€tĂ€ leipÀÀ, elÀÀ ikuisesti.”

  • Jeremian kirjasta, luvusta 7

    NĂ€in sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
    ”TĂ€mĂ€n kĂ€skyn minĂ€ annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minĂ€ olen teidĂ€n Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitĂ€ tietĂ€, jota minĂ€ kĂ€sken teidĂ€n kulkea, niin teidĂ€n kĂ€y hyvin! Mutta eivĂ€t he totelleet minua, eivĂ€t ottaneet kĂ€skyĂ€ni kuuleviin korviinsa, vaan kulkivat omien ajatustensa, oman pahan ja paatuneen sydĂ€mensĂ€ mukaan. EivĂ€t he kÀÀntĂ€neet kasvojaan minun puoleeni, selkĂ€nsĂ€ he kÀÀnsivĂ€t minulle. Kerran toisensa jĂ€lkeen olen lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n luoksenne palvelijoitani, profeettoja, siitĂ€ alkaen kun teidĂ€n isĂ€nne lĂ€htivĂ€t EgyptistĂ€ ja aina tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. SittenkÀÀn te ette ole minua totelleet. Olette sulkeneet korvanne, kovettaneet mielenne ja tehneet pahaa vielĂ€ enemmĂ€n kuin isĂ€nne.”

    EnsimmÀisestÀ Johanneksen kirjeestÀ, luvusta 5

    Me tiedÀmme, ettei yksikÀÀn Jumalasta syntynyt tee syntiÀ. HÀn, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistÀ, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedÀmme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa.
    Me tiedÀmme myös, ettÀ Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmÀrryksen, jotta tuntisimme hÀnet, joka on Todellinen. Ja tÀssÀ Todellisessa me elÀmme, kun olemme hÀnen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. HÀn on tosi Jumala ja iankaikkinen elÀmÀ.

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 8

    Jeesus sanoi:
    ”Kuka teistĂ€ voi osoittaa, ettĂ€ minĂ€ olen tehnyt syntiĂ€? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lĂ€htöisin Jumalasta, kuulee mitĂ€ Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lĂ€htöisin Jumalasta.”
    Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”SinĂ€ olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeĂ€. MinĂ€ kunnioitan IsÀÀni, mutta te hĂ€pĂ€isette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitÀÀ kiinni minun sanastani, ei milloinkaan nĂ€e kuolemaa.”
    Juutalaiset sanoivat hĂ€nelle: ”Nyt asia on selvĂ€: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinĂ€ sanot: ’Joka pitÀÀ kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ SinĂ€kö muka olet suurempi kuin isĂ€mme Abraham? HĂ€n on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. MikĂ€ sinĂ€ luulet olevasi?”
    Jeesus vastasi: ”Jos minĂ€ itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkÀÀn arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa IsĂ€, hĂ€n, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan hĂ€ntĂ€, mutta minĂ€ tunnen hĂ€net. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minĂ€ tunnen hĂ€net ja pidĂ€n kiinni hĂ€nen sanastaan. TeidĂ€n isĂ€nne Abraham iloitsi siitĂ€, ettĂ€ saisi nĂ€hdĂ€ minun pĂ€ivĂ€ni. HĂ€n nĂ€ki sen ja riemuitsi.”
    Juutalaiset sanoivat hĂ€nelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nĂ€hnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minĂ€ olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviĂ€ heittÀÀkseen niillĂ€ hĂ€ntĂ€.

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 32

    Samana yönĂ€ Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. Saatettuaan heidĂ€t ensin vastarannalle hĂ€n kĂ€ski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. Vain Jaakob itse jĂ€i toiselle rannalle. SiellĂ€ muuan mies paini hĂ€nen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei pÀÀssyt voitolle, hĂ€n iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin ettĂ€ Jaakobin lonkka nyrjĂ€hti hĂ€nen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hĂ€nelle: ”PÀÀstĂ€ minut menemÀÀn, sillĂ€ pĂ€ivĂ€ valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En pÀÀstĂ€ sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi hĂ€neltĂ€: ”MikĂ€ sinun nimesi on?” HĂ€n vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidĂ€ enÀÀ sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillĂ€ sinĂ€ olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hĂ€nelle: ”Sano sinĂ€kin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitĂ€isi tietÀÀ minun nimeni?” Ja hĂ€n siunasi Jaakobin siellĂ€.
    Jaakob antoi paikan nimeksi Penuel. HĂ€n sanoi: ”MinĂ€ olen nĂ€hnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.” Aurinko nousi, ja hĂ€n jatkoi matkaansa Penuelista eteenpĂ€in ontuen lonkkaansa.

    Jaakobin kirjeestÀ, luvusta 1

    Veljeni, pitÀkÀÀ pelkkÀnÀ ilona niitÀ monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. TehÀn tiedÀtte, ettÀ kun uskonne selviytyy koetuksesta, tÀmÀ kasvattaa teissÀ kestÀvyyttÀ. Ja kestÀvyys johtakoon tÀydelliseen tulokseen, jotta olisitte tÀydellisiÀ ja eheitÀ, ette vajaita miltÀÀn kohden.
    Jos kuitenkin joltakulta teistÀ puuttuu viisautta, pyytÀköön sitÀ Jumalalta. HÀn on saava pyytÀmÀnsÀ, sillÀ Jumala antaa auliisti kaikille, ketÀÀn soimaamatta. Mutta pyytÀköön uskossa, lainkaan epÀilemÀttÀ. Joka epÀilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tÀnne.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 7

    ErÀs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hÀn meni sinne ja asettui ruokapöytÀÀn. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistÀ elÀmÀÀ. Kun hÀn sai tietÀÀ, ettÀ Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hÀn tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyÀ. HÀn asettui Jeesuksen taakse tÀmÀn jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hÀnen kyynelistÀÀn, hÀn kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitÀ ja voiteli ne tuoksuöljyllÀ.
    Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, nĂ€ki sen ja ajatteli: ”Jos tĂ€mĂ€ mies olisi profeetta, hĂ€n kyllĂ€ tietĂ€isi, millainen nainen hĂ€neen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hĂ€nelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.
    ”Oli kaksi miestĂ€â€, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentĂ€ denaaria. Kun heillĂ€ ei ollut millĂ€ maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistĂ€ nyt rakastaa hĂ€ntĂ€ enemmĂ€n?” Simon vastasi: ”EiköhĂ€n se, joka sai enemmĂ€n anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. HĂ€n kÀÀntyi naiseen pĂ€in ja puhui Simonille: ”Katso tĂ€tĂ€ naista. Kun tulin kotiisi, sinĂ€ et antanut vettĂ€ jalkojeni pesuun, mutta hĂ€n kasteli jalkani kyynelillÀÀn ja kuivasi ne hiuksillaan. SinĂ€ et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hĂ€n on suudellut jalkojani siitĂ€ saakka kun tĂ€nne tulin. SinĂ€ et voidellut pÀÀtĂ€ni öljyllĂ€, mutta hĂ€n voiteli jalkani tuoksuöljyllĂ€. NiinpĂ€ sanonkin sinulle: hĂ€n sai paljot syntinsĂ€ anteeksi, sen vuoksi hĂ€n rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vĂ€hĂ€n, se myös rakastaa vĂ€hĂ€n.” Ja hĂ€n sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”
    PöytĂ€vieraat alkoivat ihmetellĂ€: ”Kuka tuo mies on? HĂ€nhĂ€n antaa syntejĂ€kin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

  • Jesajan kirjasta, luvusta 1

    PeseytykÀÀ, puhdistautukaa,
    tehkÀÀ loppu pahoista töistÀnne,
    ne ovat aina silmissÀni.
    Lakatkaa tekemÀstÀ pahaa.
    Opetelkaa tekemÀÀn hyvÀÀ,
    tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta,
    puolustakaa sorrettua,
    hankkikaa orvolle oikeus,
    ajakaa lesken asiaa.
    - Tulkaa, selvittÀkÀÀmme miten asia on,
    sanoo Herra.
    - Vaikka teidÀn syntinne ovat verenpunaiset,
    ne tulevat valkeiksi kuin lumi.
    Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
    ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.
    Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua,
    te saatte syödÀ maan hyvyyttÀ,
    mutta jos kovetatte mielenne ja torjutte minut,
    miekka syö teidÀt.
    Herran suu on puhunut.

    KirjeestÀ heprealaisille, luvusta 2

    Armollisen Jumalan tahto oli, ettÀ Jeesuksen oli kÀrsittÀvÀ kuolema jokaisen ihmisen puolesta. NiinpÀ hÀnen oli tultava joka suhteessa veljiensÀ kaltaiseksi, jotta hÀnestÀ tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hÀn voisi Jumalan edessÀ sovittaa kansansa synnit. Koska hÀn on itse kÀynyt lÀpi kÀrsimykset ja kiusaukset, hÀn kykenee auttamaan niitÀ, joita koetellaan.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 1

    Henki ajoi Jeesuksen autiomaahan. NeljÀkymmentÀ pÀivÀÀ hÀn oli autiomaassa Saatanan kiusattavana. HÀn eli villielÀinten joukossa, ja enkelit pitivÀt hÀnestÀ huolta.

  • Joelin kirjasta, luvusta 2

    VielÀ nytkin Herra sanoo:
    - KÀÀntykÀÀ minun puoleeni,
    tehkÀÀ niin koko sydÀmestÀnne,
    paastotkaa, itkekÀÀ ja valittakaa.
    RepikÀÀ rikki sydÀmenne,
    ÀlkÀÀ vaatteitanne.
    Palatkaa Herran, Jumalanne, luo,
    sillÀ hÀn on anteeksiantava ja laupias,
    hÀn on kÀrsivÀllinen ja hÀnen hyvyytensÀ on suuri.
    HÀn voi muuttaa mielensÀ,
    peruuttaa mÀÀrÀÀmÀnsÀ rangaistuksen.
    EhkÀ hÀn vielÀ leppyy
    ja siunaa jÀlleen sadon.
    Silloin voitte taas tuoda
    ruokauhrin ja juomauhrin
    Herralle, Jumalallenne.
    Puhaltakaa torveen Siionissa,
    kuuluttakaa pyhÀ paasto,
    kutsukaa koolle juhlakokous!
    Kootkaa vÀki,
    pyhittÀkÀÀ kansa,
    kutsukaa vanhukset,
    kootkaa lapset ja imevÀiset.
    LÀhteköön sulhanen morsiuskammiosta
    ja morsian hÀÀhuoneesta.
    ItkekÀÀ, papit, pyhÀkön esipihalla,
    eteishallin ja alttarin vÀlissÀ.
    Sanokaa, te Herran palvelijat:
    ”Katso, Herra, sÀÀlien kansasi puoleen.
    ÄlĂ€ anna sen joutua hĂ€vĂ€istĂ€vĂ€ksi,
    vieraitten kansojen hallittavaksi.
    Miksi saisivat kansat pilkaten sanoa:
    ’MissĂ€ on Israelin Jumala?’”

    Toisesta Pietarin kirjeestÀ, luvusta 1

    Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, tervehtii teitÀ, joille Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus vanhurskaudessaan on suonut saman kalliin uskon kuin meille.
    YhÀ runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidÀn Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.
    HÀnen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikÀ kuuluu tosi elÀmÀÀn ja jumalanpelkoon. Olemmehan pÀÀsseet tuntemaan hÀnet, joka on kutsunut meidÀt kirkkaudellaan ja voimallaan. NÀin hÀn on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pÀÀsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tÀhden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
    PyrkikÀÀ sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, tiedossa itsehillintÀÀ, itsehillinnÀssÀ kestÀvyyttÀ, kestÀvyydessÀ jumalanpelkoa, jumalanpelossa keskinÀistÀ kiintymystÀ, kiintymyksessÀ rakkautta. Kun nÀet teillÀ on kaikki nÀmÀ avut ja ne vielÀ enenevÀt, te ette jÀÀ toimettomiksi eikÀ meidÀn Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jÀÀ teissÀ vaille hedelmÀÀ. Se taas, jolta kaikki tÀmÀ puuttuu, on likinÀköinen, suorastaan sokea. HÀn on unohtanut, ettÀ hÀnet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistÀÀn.
    PyrkikÀÀ siis, veljet, yhÀ innokkaammin tekemÀÀn lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun nÀin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidÀn Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoo:
    ”Kun paastoatte, Ă€lkÀÀ olko synkĂ€n nĂ€köisiĂ€ niin kuin tekopyhĂ€t. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidĂ€n paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun sinĂ€ paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. Silloin sinun paastoasi eivĂ€t nĂ€e ihmiset, vaan IsĂ€si, joka on salassa. IsĂ€si, joka nĂ€kee myös sen, mikĂ€ on salassa, palkitsee sinut.
    ÄlkÀÀ kootko itsellenne aarteita maan pÀÀlle. TÀÀllĂ€ tekevĂ€t koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisÀÀn ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. SiellĂ€ ei koi eikĂ€ ruoste tee tuhojaan eivĂ€tkĂ€ varkaat murtaudu sisÀÀn ja varasta. MissĂ€ on aarteesi, siellĂ€ on myös sydĂ€mesi.”

  • Hesekielin kirjasta, luvusta 18

    MinÀ tuomitsen teistÀ itse kunkin sen mukaan, mitÀ hÀn on tehnyt. NÀin sanoo Herra Jumala.
    ”KÀÀntykÀÀ, luopukaa synneistĂ€nne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllĂ€nne! HeittĂ€kÀÀ pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millĂ€ olette syntiĂ€ tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydĂ€n ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minĂ€ tahdo kenenkÀÀn kuolemaa - nĂ€in sanoo Herra Jumala. KÀÀntykÀÀ, niin saatte elÀÀ!”

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ korinttilaisille, luvusta 13

    Vaikka minÀ puhuisin ihmisten ja enkelien kielillÀ mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevÀ symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin ettÀ voisin siirtÀÀ vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitÀÀn. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nÀlkÀÀ nÀkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillÀ mitÀÀn voittaisi.
    Rakkaus on kÀrsivÀllinen, rakkaus on lempeÀ. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei kÀyttÀydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kÀrsimÀÀnsÀ pahaa, ei iloitse vÀÀryydestÀ vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestÀÀ, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kÀrsii.
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillÀ puhuminen lakkaa, tieto kÀy turhaksi. TietÀmisemme on nÀet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun tÀydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    Kun olin lapsi, minÀ puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jÀttÀnyt sen mikÀ kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielÀ kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin nÀemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielÀ vajavaista, mutta kerran se on tÀydellistÀ, niin kuin Jumala minut tÀydellisesti tuntee.
    Niin pysyvÀt nÀmÀ kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistÀ on rakkaus.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 10

    Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievÀÀ tietĂ€, Jeesus kulki muiden edellĂ€. Opetuslapset olivat ymmĂ€llĂ€, ja heidĂ€n perĂ€ssÀÀn kulkevat ihmiset alkoivat pelĂ€tĂ€. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitĂ€, mitĂ€ hĂ€nelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien kĂ€siin. He tuomitsevat hĂ€net kuolemaan ja luovuttavat hĂ€net pakanoille, ja nĂ€mĂ€ pilkkaavat ja sylkevĂ€t ja ruoskivat hĂ€ntĂ€ ja tappavat hĂ€net. Mutta kolmen pĂ€ivĂ€n kuluttua hĂ€n nousee kuolleista.”
    Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillĂ€ olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”MitĂ€ te haluatte minun tekevĂ€n?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidĂ€n istua vierellĂ€si, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedĂ€ mitĂ€ pyydĂ€tte. Onko teistĂ€ juomaan sitĂ€ maljaa, jonka minĂ€ juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minĂ€ juon, te vielĂ€ juottekin, ja sillĂ€ kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidĂ€t. Mutta minĂ€ en mÀÀrÀÀ siitĂ€, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”
    Kun muut kymmenen kuulivat tĂ€stĂ€, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidĂ€t luokseen ja sanoi: ”Te tiedĂ€tte, ettĂ€ ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitĂ€vĂ€t kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidĂ€n keskuudessanne. Joka tahtoo teidĂ€n joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidĂ€n joukossanne ensimmĂ€iseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensĂ€ lunnaiksi kaikkien puolesta.”

  • Malakian kirjasta, luvusta 3

    - MinÀ lÀhetÀn sanansaattajani
    raivaamaan edellÀni tietÀ.
    Ja aivan ÀkkiÀ tulee temppeliinsÀ
    Valtias, jota te odotatte,
    ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte.
    HĂ€n saapuu,
    sanoo Herra Sebaot.
    Kuka voi kestÀÀ sen pÀivÀn,
    jolloin hÀn tulee,
    kuka voi seistÀ horjumatta,
    kun hÀn ilmestyy?
    SillÀ hÀn on kuin ahjon hehku,
    hÀn puhdistaa kuin vahvin lipeÀ.

    EnsimmÀisestÀ Johanneksen kirjeestÀ, luvusta 1

    TÀmÀ on se sanoma, jonka olemme hÀneltÀ kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hÀnessÀ ei ole pimeyden hÀivÀÀ. Jos sanomme elÀvÀmme hÀnen yhteydessÀÀn mutta vaellamme pimeÀssÀ, me valehtelemme emmekÀ seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hÀn itse on valossa, meillÀ on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hÀnen Poikansa, veri puhdistaa meidÀt kaikesta synnistÀ.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli pĂ€ivĂ€, jolloin heidĂ€n Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivĂ€t Jerusalemiin viedĂ€kseen lapsen Herran eteen, sillĂ€ Herran laissa sanotaan nĂ€in: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee Ă€itinsĂ€ kohdusta, on pyhitettĂ€vĂ€ Herralle.” Samalla heidĂ€n piti tuoda Herran laissa sÀÀdetty uhri, ”kaksi metsĂ€kyyhkyĂ€ tai kyyhkysenpoikaa”.
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkÀÀvÀ mies, jonka nimi oli Simeon. HÀn odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja PyhÀ Henki oli hÀnen yllÀÀn. PyhÀ Henki oli hÀnelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa hÀntÀ ennen kuin hÀn on nÀhnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hÀn tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdÀkseen sen, mikÀ lain mukaan oli tehtÀvÀ, hÀn otti lapsen kÀsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
    - Herra, nyt sinÀ annat palvelijasi rauhassa lÀhteÀ,
    niin kuin olet luvannut.
    Minun silmÀni ovat nÀhneet sinun pelastuksesi,
    jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
    valon, joka koittaa pakanakansoille,
    kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isÀ ja Àiti olivat ihmeissÀÀn siitÀ, mitÀ hÀnestÀ sanottiin.

  • ViidennestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 32

    Herra puolustaa kansaansa,
    hÀn sÀÀlii palvelijoitaan,
    kun hÀn nÀkee, ettei heillÀ enÀÀ ole voimaa,
    ettÀ he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.
    Vastustajilleen hÀn sanoo:
    ”MissĂ€ ovat nyt teidĂ€n jumalanne,
    missÀ se kallio, johon turvasitte?
    Nouskoot nyt teitÀ auttamaan
    ne jumalat, joille te syötitte teurasuhrienne rasvan
    ja juotitte juomauhrienne viinin!
    Seiskööt ne teidÀn suojananne.
    NÀettehÀn nyt: minÀ olen ainoa,
    ei ole muuta jumalaa minun rinnallani.
    MinÀ lÀhetÀn kuoleman, minÀ annan elÀmÀn,
    minÀ lyön ja minÀ parannan,
    minun vallassani on kaikki.”

    Toisesta kirjeestÀ korinttilaisille, luvusta 1

    Ylistetty olkoon meidÀn Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja IsÀ, armahtava IsÀ ja runsaan lohdutuksen Jumala! HÀn rohkaisee meitÀ kaikissa ahdingoissamme, niin ettÀ me hÀneltÀ saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. Niin kuin Kristuksen kÀrsimykset ovat tulleet runsaina meidÀn osaksemme, samoin on Kristus tuonut meille runsaasti lohdutusta. Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestÀmÀÀn samoja kÀrsimyksiÀ, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, ettÀ te kestÀtte. TiedÀmmehÀn, ettÀ niin kuin te saatte osanne kÀrsimyksistÀ, saatte myös lohdutuksesta osanne.

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 1

    Synagogasta he menivÀt suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hÀnestÀ kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hÀnen luokseen, otti hÀntÀ kÀdestÀ ja auttoi hÀnet jalkeille. Kuume lÀhti naisesta, ja hÀn alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jÀlkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerÀÀntynyt oven edustalle. HÀn paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiÀ. HÀn ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hÀnet.
    Varhain aamulla, kun vielĂ€ oli pimeĂ€, Jeesus nousi ja lĂ€hti ulos. HĂ€n meni paikkaan, jossa hĂ€n sai olla yksin, ja rukoili siellĂ€. Simon ja hĂ€nen toverinsa riensivĂ€t etsimÀÀn Jeesusta ja löysivĂ€t hĂ€net. He sanoivat hĂ€nelle: ”Kaikki etsivĂ€t sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lĂ€hdemme nyt tÀÀltĂ€ ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava siellĂ€kin, sitĂ€ vartenhan minĂ€ tÀÀllĂ€ olen.” Niin hĂ€n lĂ€hti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiĂ€.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 62

    Siionin tÀhden minun on puhuttava,
    Jerusalemin takia en voi vaieta,
    ennen kuin oikeus nousee siellÀ kuin aurinko
    ja pelastus kuin leimuava soihtu,
    ennen kuin kansat nÀkevÀt sinun vanhurskautesi
    ja kuninkaat sinun kirkkautesi.
    SinÀ saat uuden nimen,
    jonka Herra itse lausuu julki,
    ja sinÀ olet oleva kaunis kruunu Herran kÀdessÀ,
    kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.

    KirjeestÀ Titukselle, luvusta 1

    Apostolina olen saanut tehtÀvÀkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhÀn totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elÀmÀÀ. TÀmÀn on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hÀn pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hÀn ilmoitti sanansa siinÀ evankeliumissa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidÀn pelastajamme, kÀskystÀ.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus tuli Nasaretiin, missÀ hÀn oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. HÀn nousi lukemaan, ja hÀnelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. HÀn avasi kirjakÀÀrön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
    – Herran henki on minun yllĂ€ni,
    sillÀ hÀn on voidellut minut.
    HÀn on lÀhettÀnyt minut
    ilmoittamaan köyhille hyvÀn sanoman,
    julistamaan vangituille vapautusta
    ja sokeille nÀkönsÀ saamista,
    pÀÀstÀmÀÀn sorretut vapauteen
    ja julistamaan Herran riemuvuotta.
    HĂ€n kÀÀri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti hĂ€neen. HĂ€n alkoi puhua heille: ”TĂ€nÀÀn, teidĂ€n kuultenne, on tĂ€mĂ€ kirjoitus kĂ€ynyt toteen.”

  • EnsimmĂ€isestĂ€ Mooseksen kirjasta, luvusta 9

    Jumala sanoi vielĂ€: ”TĂ€mĂ€ on merkkinĂ€ liitosta, jonka minĂ€ teen teidĂ€n sekĂ€ kaikkien maan pÀÀllĂ€ elĂ€vien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minĂ€ asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinĂ€ minun ja maan vĂ€lisestĂ€ liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari nĂ€kyy pilvissĂ€, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elĂ€vien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivĂ€t enÀÀ koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elĂ€vÀÀ. Kaari nĂ€kyy pilvissĂ€, ja kun minĂ€ sen nĂ€en, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elĂ€vien olentojen, kaikkien maan pÀÀllĂ€ elĂ€vien kanssa.”

    KirjeestÀ galatalaisille, luvusta 3

    Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. NÀin laki oli meidÀn valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. Nyt uskon ilmestyttyÀ emme enÀÀ ole valvojan alaisia.
    Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. YhdentekevÀÀ, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillÀ Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jÀlkelÀisiÀ ja saatte periÀ sen, mikÀ hÀnelle oli luvattu.

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 3

    Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkĂ€ Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”MinĂ€ kastan teidĂ€t vedellĂ€, mutta on tuleva minua vĂ€kevĂ€mpi. MinĂ€ en kelpaa edes avaamaan hĂ€nen kenkiensĂ€ nauhoja. HĂ€n kastaa teidĂ€t PyhĂ€llĂ€ HengellĂ€ ja tulella. HĂ€nellĂ€ on kĂ€dessÀÀn viskain, ja sillĂ€ hĂ€n puhdistaa puimatantereensa viljan. JyvĂ€t hĂ€n kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hĂ€n polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.”
    Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.
    Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hĂ€nen rukoillessaan ja PyhĂ€ Henki laskeutui hĂ€nen ylleen nĂ€kyvĂ€ssĂ€ muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ÀÀni: ”SinĂ€ olet minun rakas Poikani, sinuun minĂ€ olen mieltynyt.”

  • Miikan kirjasta, luvusta 4

    Tulee vielÀ aika,
    jolloin Herran pyhÀkön vuori seisoo lujana.
    YlimpÀnÀ vuorista se kohoaa,
    korkeimpana kukkuloista,
    ja kansat virtaavat sinne.
    Monet kansat lÀhtevÀt liikkeelle sanoen:
    ”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
    nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhÀkköön!
    HÀn opastaa meitÀ tiellÀÀn, ja me,
    me tahdomme kulkea hÀnen polkujaan,
    sillÀ Siionista tulee Herran sana
    ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.”
    HĂ€n, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat,
    hÀn jakaa oikeutta vÀkeville kansoille
    lÀhellÀ ja kaukana.
    Niin taotaan miekat auran teriksi
    ja keihÀÀt vesureiksi.
    YksikÀÀn kansa ei enÀÀ kohota miekkaa toista vastaan
    eikÀ harjoittele sotataitoja.
    Silloin jokainen saa istua mitÀÀn pelkÀÀmÀttÀ
    oman viiniköynnöksensÀ ja viikunapuunsa alla.
    NĂ€in on Herra Sebaot sanonut.

    EnsimmÀisestÀ kirjeestÀ Timoteukselle, luvusta 3

    Me tunnustamme, ettÀ meidÀn uskomme pyhÀ salaisuus on suuri:
    HĂ€n ilmestyi ihmisruumiissa,
    hÀnet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,
    enkelit saivat hÀnet nÀhdÀ,
    hÀnestÀ saarnattiin kansoille,
    hÀneen uskottiin maailmassa,
    hÀnet korotettiin kirkkauteen.

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 2

    Kun Jeesus oli syntynyt Juudean BetlehemissĂ€ kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idĂ€stĂ€ tietĂ€jiĂ€. He kysyivĂ€t: ”MissĂ€ se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me nĂ€imme hĂ€nen tĂ€htensĂ€ nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hĂ€nelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tĂ€stĂ€ kuningas Herodes pelĂ€styi, ja hĂ€nen kanssaan koko Jerusalem. HĂ€n kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltĂ€, missĂ€ messiaan oli mÀÀrĂ€ syntyĂ€. ”Juudean BetlehemissĂ€â€, he vastasivat, ”sillĂ€ nĂ€in on ilmoitettu profeetan kirjassa:
    - SinÀ, Juudan Betlehem,
    et ole suinkaan vÀhÀisin heimosi valtiaista,
    sillÀ sinusta lÀhtee hallitsija,
    joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietĂ€jĂ€t luokseen ja otti heiltĂ€ juurta jaksain selville, milloin tĂ€hti oli tullut nĂ€kyviin. Sitten hĂ€n lĂ€hetti heidĂ€t Betlehemiin. ”MenkÀÀ sinne”, hĂ€n sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydĂ€tte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minĂ€kin voisin tulla kumartamaan hĂ€ntĂ€.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietĂ€jĂ€t lĂ€htivĂ€t matkaan, ja tĂ€hti, jonka he olivat nĂ€hneet nousevan taivaalle, kulki heidĂ€n edellÀÀn. Kun tĂ€hti tuli sen paikan ylĂ€puolelle, missĂ€ lapsi oli, se pysĂ€htyi siihen. Miehet nĂ€kivĂ€t tĂ€hden, ja heidĂ€t valtasi suuri ilo. He menivĂ€t taloon ja nĂ€kivĂ€t lapsen ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ Marian. Silloin he maahan heittĂ€ytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hĂ€nelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietÀjiÀ palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivÀt toista tietÀ takaisin omaan maahansa.

  • Jesajan kirjasta, luvusta 42

    NĂ€in sanoo Jumala, Herra,
    hÀn, joka loi taivaan ja levitti sen auki,
    joka muovasi maan ja kaiken mitÀ siitÀ versoo
    ja antoi sen pÀÀllÀ kulkeville elÀmÀn hengen:
    - Vanhurskaan suunnitelmani mukaan
    minÀ, Herra, olen kutsunut sinut.
    MinÀ tartun sinun kÀteesi ja suojelen sinua.
    Sinut minÀ asetan toteuttamaan sen liiton,
    jonka olen tehnyt tÀmÀn kansan kanssa
    kaikkien kansojen valoksi,
    avaamaan sokeat silmÀt,
    pÀÀstÀmÀÀn kahlitut vankeudesta,
    tyrmÀstÀ ne, jotka sen pimennossa istuvat.
    MinÀ olen Herra, Jahve on minun nimeni.
    Kunniani kirkkautta minÀ en kenellekÀÀn luovuta,
    en minulle kuuluvaa ylistystÀ jumalankuville.

    Apostolien teoista, luvusta 4

    Kaikki alkoivat yhteen ÀÀneen rukoilla Jumalaa.
    He sanoivat:
    ”Valtias, sinĂ€ joka olet luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitĂ€ niissĂ€ on! SinĂ€ olet antanut PyhĂ€n Henkesi puhua palvelijasi Daavidin, meidĂ€n isĂ€mme, suulla:
    - Miksi pakanat raivoavat,
    kansat punovat turhia juonia?
    Maailman kuninkaat nousevat vastarintaan,
    hallitsijat liittoutuvat
    Herraa ja hÀnen Voideltuaan vastaan.
    Juuri nĂ€in on kĂ€ynyt. TĂ€ssĂ€ kaupungissa Herodes ja Pontius Pilatus liittoutuivat pakanoiden ja Israelin kansan kanssa pyhÀÀ palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinĂ€ olit voidellut. He toteuttivat sen, minkĂ€ sinĂ€ voimallasi ja pÀÀtöksellĂ€si olit ennalta mÀÀrĂ€nnyt tapahtuvaksi. Katso nyt, Herra, kuinka he meitĂ€ uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi. Ojenna kĂ€tesi, niin ettĂ€ sairaat paranevat, ettĂ€ tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitĂ€ pyhĂ€n palvelijasi Jeesuksen nimessĂ€.”

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Kun Jeesus sai kuulla, ettÀ Johannes oli vangittu, hÀn siirtyi Galileaan. Nasaretiin hÀn ei enÀÀ jÀÀnyt, vaan hÀn asettui Kapernaumiin, joka on jÀrven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. NÀin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:
    - Sebulonin maa ja Naftalin maa,
    Meren tie, Jordanin takainen maa
    ja muukalaisten Galilea -
    kansa, joka asui pimeydessÀ,
    nÀki suuren valon.
    Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa,
    loisti kirkkaus.