Afgespeeld
-
Tiede ja politiikka halutaan pitää visusti erillään. Tieteen ja politiikan välillä vaikuttaisi vallitsevan selkeä työnjako: politiikka on ennen kaikkea arvokamppailua ja tiede tarjoaa parhaat mahdolliset työkalut valittujen päämäärien tai arvojen saavuttamiseksi. Toisaalta tietyt kysymykset, kuten talouden "tosiasiat", halutaan usein rajata poliittisten erimielisyyksien ulkopuolelle.
Politiikan ja eritoten yhteiskuntatieteiden suhde on kuitenkin rutkasti tätä mutkikkaampi. Poliittiset ideologiat eivät ole kehittyneet irrallaan tieteellisistä teorioista, vaan - päinvastoin - yhtä jalkaa niiden kanssa. Poliittinen vasemmisto ponnistaa marxilaisesta yhteiskuntatieteestä, ja liberaalin oikeiston historia niveltyy taloustieteen historiaan. Toisaalta tieteet ovat kehittyneet reaktioina poliittisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin: esimerkiksi tilastotiede kehittyi rinnan modernin valtion ja massayhteiskuntien kanssa ja tarjosi valtaapitäville ja kehittyville byrokraattisille organisaatioille tieteellisiä työkaluja väestön hallinnointiin ja sen ominaisuuksien mittaamiseen.
Dosentti, Hankenin apulaisprofessori Ville-Pekka Sorsa pohtii Timo Harjuniemen ja Lauri Holapan kanssa tieteen ja politiikan välistä suhdetta. Mikä on tieteen poliittinen rooli, ja minkälaisia poliittisia kamppailuja tieteen kentällä käydään? Entä millaista on taloustieteellisen tiedon poliittinen valta? Missä vaiheessa politiikka tyhjeni tosiasioista ja latistui arvopuheeksi? Voiko tiede tarjota vastauksia poliittisiin ongelmiin?
Ville-Pekka Sorsa on kirjoittanut ideoiden poliittisesta vallasta. Hän on lisäksi tutkinut muun muassa ekonomistien roolia yhteiskuntaa ohjaavan tiedon tuottajina. Sorsa päätoimittaa Poliittinen talous -lehteä.
http://www.poliittinentalous.fi/lehti/
https://twitter.com/vpsorsa -
Tänä syksynä juhlitaan globaalin finanssikriisin 10-vuotissyntymäpäiviä. Kriisin poliittiset vaikutukset olivat huomattavat: kriisi ja sen seuraukset - eritoten rankka talouskuripolitiikka - runtelivat poliittista keskustaa ja raivasivat tietä ääriliikkeiden nousulle.
Poliittinen talous -podcast syventyy pohtimaan finanssikriisin talouspoliittisia ja -tieteellisiä seurauksia. Minkälaisia taloustieteellisiä ajatuksia löytyy kriisin taustalta? Vavisuttiko kriisi valtavirtaisen taloustieteen konsensusta, vai seilasiko taloustiede myrskyn silmästä turvaan vahingoittumattomana.
Kriisin puhjettua puhuttiin paljon Keynesin uudesta tulemisesta, mutta eliitit vaihtoivat kuitenkin nopeasti talouskurivaihteen silmään. Miksi näin? Entä millaista suomalainen talouspolitiikka on ollut kriisin jälkimainingeissa? Lisäksi lähetyksessä pohditaan rahapolitiikan kasvanutta roolia. Keskuspankkiirit eivät enää ole neutraaleja teknokraatteja, vaan kapitalismia koossa pitävä, ilmeisen poliittinen voima. Kuinka pitkään kaikkivoipat keskuspankit voivat pitää bileet käynnissä?
Timo Harjuniemen ja Lauri Holapan vieraana on Suomen sosiaali ja terveys ry:n Sosten pääekonomisti Jussi Ahokas. Ahokas - aktiivinen talouskeskustelija - on tuttu Lauri Holapan kanssa perustamastaan Raha ja talous -blogista.
https://twitter.com/ahokasjaj?lang=fi
https://rahajatalous.wordpress.com/ -
Millä tavalla journalismi rakentaa arkipäiväisiä ja -järkisiä käsityksiämme taloudesta ja talouspolitiikasta? Miksi talousjournalismia hallitsevat vaatimukset vaalia kansallista kilpailukykyä, ja miksi ekonomistit pääsevät päivittäin uutisiin vaatimaan "rakenteellisia uudistuksia"? Esiintyykö talous journalismissa omalakisena alueena, joka rajaa politiikan mahdollisuuksia ja jolle politiikan pitäisi alistua? Miten eliitit määrittävät talouspoliittisen keskustelun agendan?
Timo Harjuniemi ja Lauri Holappa pohtivat Poliittinen talous -podcastin viidennessä jaksossa taloustieteen ja journalismin suhdetta samoin kuin sitä, miksi taloustieteellisestä asiantuntijuudesta on journalismissa tullut tärkein maailman selittämisen tapa. Jaksossa pohditaan sitäkin, miten vaihtoehtoiset talousasiantuntijuuden muodot jäävät julkisen keskustelun ulkopuolelle. -
Liberalismin ja demokratian katsotaan usein kulkevan käsi kädessä. Trumpin valinta, Brexit ja autoritaarisuuden nousu kertovat siitä, että uhattuna on nimenomaan liberaali demokratia.
Liberalismin suhde demokratiaan ja politiikkaan on kuitenkin aina ollut hankala. Vaikka liberalismi pyrkii vapauttamaan ihmisiä demokratian piiriin ja lisäämään näiden autonomiaa, saattaa demokratia liian pitkälle mennessään uhata liberaalia järjestystä. Lisääntyvät poliittiset oikeudet ovat perinteisesti tuottaneet ongelmia liberalismille: monet liberaalit ajattelijat ovat syyttäneet esimerkiksi historian syvistä talouskriiseistä demokraattista politiikkaa, jonka on katsottu tuottaneen "järjettömiä" lopputulemia.
Liberalismi joutuu näin alati painimaan oman demokraattisen dilemmansa kansa: mitä sitten, kun demokratia tuottaa ei-liberaalia politiikkaa? Liberaalissa ajattelussa tähän on usein vastattu sulkemalla osa politiikasta demokraattisen päätöksenteon ja poliittisen debatin ulkopuolelle. Näin on tehty esimerkiksi Euroopassa, missä EU ja Euroopan talous- ja rahaliitto EMU taloussääntöineen ovat lukinneet ison osan talouspolitiikasta demokratian ulottumattomiin liberaalin talousjärjestyksen nimissä.
Poliittinen talous -podcastin ensimmäisen tuotantokauden viimeisessä jaksossa mietitään liberalismin ja demokratian historiallisesti kitkaista suhdetta. Miten liberaalissa ajattelussa on suhtauduttu demokratiaan ja politiikkaan? Mikä itse asiassa on se paljon puhuttu sääntöperustainen liberaali järjestys, joka on nyt uhattuna? Tuottaako liberalismi omat poliittiset kriisinsä vuorenraskaalla historiallisella vääjäämättömyydellä? Entä miten Barack Obama ja drone-iskut liittyvät tähän kaikkeen? -
Länsimaihin on ilmestynyt finanssi- ja eurokriisin jälkimainingeissa useita suosittuja vasemmistopopulistisia liikkeitä ja puolueita - esimerkiksi Syriza Kreikassa ja Podemos Espanjassa. Myös Yhdysvaltain demokraattipuolueen vasenta laitaa edustavaa Bernie Sandersia samoin kuin Ison-Britannian työväenpuolueen Labourin puheenjohtajaa Jeremy Corbynia on kuvailtu vasemmistopopulisteiksi.
Poliittisen talouden tutkija Lauri Holappa ja viestinnän tutkija Timo Harjuniemi pohtivat, mistä vasemmistopopulististen liikkeiden ja poliitikkojen suosio kertoo. Millainen on vasemmistopopulistinen pelikirja, ja miten vasemmistopopulistit suhtautuvat mediaan?
Lähetyksessä pohditaan, onko vasemmistoliitto populistinen puolue ja millainen potentiaali Suomessa ylipäänsä on vasemmistopopulismille. Entä onko vasemmistopopulismin pakko olla nationalistista eli kansakunnan ajatukseen nojaavaa? -
Ajatuspajat tuottavat poliittisia ideoita julkisuuteen ja pyrkivät vaikuttamaan suoraan päättäjiin. Mikä tekee ajatuspajasta ideologisesti tehokkaan? Mikä on markkinaliberaalin Libera-ajatuspajan menestyksen salaisuus? Miksi vasemmisto on ulalla ideologisista kamppailuista?
Poliittisen talouden tutkija Lauri Holappa ja viestinnän tutkija Timo Harjuniemi Helsingin yliopistosta vastaavat myös kuulijakysymykseen siitä, voiko liberaalien edistysmielisten pelikirjaa (katso jakso 1) käyttää vastahegemonisiin tarkoituksiin.
Lisäksi Poliittinen talous -podcast haastattelee historioitsija Maiju Wuokkoa, joka on tutkinut Suomen tunnetuimman ajatuspajan - Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) - historiaa. Mitä tarvetta varten Eva vuonna 1974 perustettiin, ja miten Eva on vaikuttanut Suomessa käytävään talouspoliittiseen keskusteluun?
Maiju Wuokon haastattelu alkaa äänitteen kohdassa 38.20.
twitter.com/MaijuWuokko
www.ennenjanyt.net/2016/10/maiju-w…sa-lectio-prae/
Kuva: Eva/Mauri Ratilainen -
Emmanuel Macronin kaltaisia liberaaleja edistysmielisiä juhlitaan järjen majakoina Trumpin, Brexitin, populismin ja barbarian aikakaudella. Mistä näiden teknokraattien tenho kumpuaa? Entä kuka on Suomen johtava liberaali edistysmielinen ajattelija? Miten Atte Jääskeläinen liittyy tähän kaikkeen?
Poliittinen talous -podcastin ensimmäisessä jaksossa keskustelemassa tutkijat Timo Harjuniemi ja Lauri Holappa.
