Afleveringen
-
Muiden elämä näyttää usein loogiselta tarinalta. Siltä, että asiat on edenneet suunnitelmien mukaan ja jokainen valinta on vienyt määrätietoisesti kohti nykyhetkeä. Oma elämä taas tuntuu usein paljon sekavammalta: sattumilta, harhapoluilta, epäonnistumisilta, onnenkantamoisilta ja mahdollisuuksilta, joihin tuli tartuttua hetken mielijohteesta.
Entä jos todellisuudessa tämä on meistä jokaisen elämää?
Tässä jaksossa pohdin, kuinka suuri osa työelämästä ja elämästä ylipäätään rakentuu suunnittelun sijaan sattumien, käännekohtien ja niihin reagoimisen varaan. Miksi jälkikäteen kerromme elämästämme paljon johdonmukaisempaa tarinaa kuin miltä se silloin tuntui? Miksi epäonnistumiset voi vuosien päästä näyttää tärkeiltä käännekohdilta? Ja miksi meillä on niin voimakas tarve ajatella, että asiat menivät juuri niin kuin niiden pitikin mennä?
-
Älykkyys herättää yllättävän paljon tunteita. Moni meistä haluaa uskoa, että menestys, oppiminen ja elämässä pärjääminen ovat ennen kaikkea kiinni asenteesta, harjoittelusta tai sinnikkyydestä. Mutta mitä tutkimus oikeastaan kertoo älykkyyden merkityksestä?
Tässä jaksossa keskustelen Helsingin yliopiston psykologian professorin Markus Jokela kanssa älykkyydestä. Mitä älykkyys tarkoittaa? Miten se näkyy arjessa, oppimisessa ja työelämässä?
Pohdimme myös kysymyksiä, jotka monia askarruttavat mutta joista harvemmin puhutaan ääneen: Mistä tietää, onko riittävän älykäs? Missä kohtaa yksilöiden väliset erot alkavat oikeasti näkyä? Ja miksi älykkyys tuntuu olevan niin herkkä ja jopa kiistanalainen aihe?
-
Zijn er afleveringen die ontbreken?
-
Valinnanvapaus tuntuu yleensä hyvältä asialta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä paremmat mahdollisuudet löytää juuri itselle sopiva ratkaisu. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.
Tässä jaksossa tarkastelen valinnanvapauden paradoksia: miksi runsaat vaihtoehdot voivat tehdä päätöksenteosta vaikeampaa, lisätä tyytymättömyyttä ja saada meidät jatkuvasti miettimään, olisiko jokin toinen vaihtoehto ollut parempi.
Ongelmat alkavat usein jo ennen valintaa. Kun vaihtoehtoja on liikaa, päätöksenteko voi lamaantua. Tämä näkyy ruokakaupan hyllyillä, suoratoistopalveluissa, viikonlopun suunnitelmissa, opiskelupaikkoja pohtiessa tai työuraa rakentaessa. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä vaikeampi on valita.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu päätöksen tekemiseen. Valinnan jälkeen mieleen jäävät helposti ne vaihtoehdot, joita ei tullut valittua. Uudessa työssä miettii toisen urapolun mahdollisuuksia. Parisuhteessa saattaa pohtia, millaista elämä olisi ollut jonkun toisen kanssa. Muutto, opiskelupaikka tai harrastus voi tuntua oikealta ratkaisulta, kunnes huomio kiinnittyy siihen, mitä kaikkea samalla jäi kokematta. Valitsematta jääneiden vaihtoehtojen parhaat puolet alkavat helposti näyttää houkuttelevammilta kuin valitun vaihtoehdon arki.
Pohdin myös kahta erilaista tapaa tehdä päätöksiä. Oletko maksimoija, joka etsii sitkeästi parasta mahdollista vaihtoehtoa, vertailee, lukee arvosteluja ja palaa päätöksiinsä vielä jälkeenpäinkin? Vai tyytyjä, joka valitsee riittävän hyvän vaihtoehdon ja siirtyy eteenpäin? Kumpi tapa tuottaa parempia päätöksiä, ja kumpi enemmän hyvinvointia?
-
Joskus kokouksen jälkeen olo on väsynyt, ärtynyt tai jopa hämmentynyt. Toisinaan taas kokouksesta lähtee energisenä, selkeällä suunnalla ja on tunne siitä, että nyt asiat oikeasti etenivät. Mikä kokouksista tekee erilaiset?
Palaverit ovat monelle niin arkipäiväinen osa työelämää, ettei niiden laatua tule juuri pysähdyttyä miettimään. Niihin käytetään valtava määrä työaikaa, mutta samaan aikaan kokouskäytäntöjä kehitetään työpaikoilla yllättävän vähän. Juuri siksi kokoukset ovatkin kiinnostava ja ehkä jopa melko helppo kehittämisen kohde: pienilläkin muutoksilla voi olla iso vaikutus työpäivän sujuvuuteen, kuormitukseen ja yhteistyöhön.
Tässä jaksossa keskustelun psykologi, tutkija Sanna Markkulan kanssa siitä, mikä erottaa hyvät ja huonot kokoukset ja miten kokoukset vaikuttavat työhyvinvointiin. Jakso pohjautuu Palaverismista tuottaviin kokouksiin -tutkimushankkeeseen, jossa tarkasteltiin suomalaisten kokouskokemuksia ja kokouslaadun yhteyttä hyvinvointiin, kuormitukseen ja työn sujumiseen.
Jaksossa puhutaan muun muassa:
Onko Suomessa liikaa kokouksia vai ei?
Millainen on kokousten yleinen “tila” tutkimuksen pohjalta?
Miksi osa kokouksista tuntuu raskailta ja osa toimivilta?
Mitä tarkoittaa hyvä kokouksen johtaminen käytännössä?
Kenen vastuulla kokouksen onnistuminen on?
Miten kokouksen ilmapiiri rakentuu?
Miten hyvä kokous organisoidaan?
Miten työhön liittyvä multitaskaus vaikuttaa kokouslaatuun?
Millaisia yhteyksiä kokouksilla ja työhyvinvoinnilla tutkimuksen mukaan on?
Millaisilla tutkittuun tietoon pohjautuvilla keinoilla kokouksista voisi tehdä parempia.
-
Jos joku sanoo sinulle, että "olet ihan ok tässä", tuntuuko se kehulta?
Yleensä ei. Mutta pitäisi! Tässä jaksossa puhutaan keskinkertaisuuden arvosta ja siitä miten siinä ei ole mitään hävettävää vaan päinvastoin siitä pitäisi olla ylpeä!
Meille sanotaan jatkuvasti, että pitäisi löytää oma niche, oma supervoima ja tulla siinä poikkeuksellisen hyväksi. Kulttuuri ihannoi huippuosaamista, erityisyyttä ja erottumista. Mutta samaan aikaan suurin osa meidän elämästä rakentuu aivan muunlaisen osaamisen varaan.
Tässä jaksossa pohditaan:
miksi keskinkertaisuus hävettää niin moniamiten suuri osa arjesta pyörii oikeastaan “ihan jees” -osaamisen kannattelemanaja miksi voi olla yllättävän vapauttavaa hyväksyä, ettei tarvitse olla erityinen kaikessaMukana myös ajatuksia vihreä–keltainen–punainen -osaamismallista, tavallisen työpäivän arkisesta puurtamisesta, keskinkertaisesta vanhemmuudesta, ihmissuhteista ja siitä, miten koko yhteiskunta lepää lopulta aika tavallisen mutta jatkuvan osaamisen päällä.
Elämä ei oikeastaan rakennu huippuosaamisen varaan, vaan sen, että osataan riittävästi aika monia asioita.
-
Epävarmuus ei tunnu kivalta, mutta kuuluu arkeen.
Uskonpuute voi yllättää uuden harrastuksen, ensimmäinen työpäivän tai tilanteen kohdalla, jossa muut tuntuvat varmemmilta kuin itse. Siinä hetkessä mielessä pyörii usein kysymyksiä: kuulunko tänne, olenko tarpeeksi hyvä ja uskallanko mennä mukaan.
Tässä jaksossa pureudutaan rohkaisun merkitykseen juuri näissä hetkissä.
Kanssani keskustelemassa rohkaisun merkityksestä on Juho Nenonen, entinen koristähti ja Susijengin pelaaja, yrittäjä, tiimityön asiantuntija, ja taustalta löytyy myös akateemista ymmärrystä näistä teemoista.
Puhumme erityisesti Rohkaisijat-liikkeestä, jonka priimus moottorina Juho toimii. Keskustellaan siitä, millainen rohkaisu oikeasti toimii lasten urheilussa ja miksi aikuiset tarvitsevat sitä ehkä vielä enemmän kuin uskaltavat myöntää.
Jakson aikana mennään myös syvemmälle siihen, mitä ihmisen mielessä tapahtuu epävarmuuden hetkellä. Miten pienet sanat ja teot vaikuttavat siihen, millaisen tulkinnan teemme itsestämme, paikastamme ja mahdollisuuksistamme.
Puhutaan identiteetistä, kuulumisen kokemuksesta ja pystyvyydestä ja siitä, miten rohkaisu voi muuttaa suuntaa yllättävänkin paljon.
Lisäksi pohditaan, kuka voi toimia rohkaisijana ja miksi joskus ulkopuolisen sanoma lause voi avata lukon, johon läheiset eivät ole päässeet käsiksi.
Jakso tarjoaa näkökulmia myös työelämään: mitä tapahtuu organisaatiossa, jossa rohkaisu puuttuu ja mitä muuttuu, kun sitä on.
-
Ajattelu tuntuu helposti tosi henkilökohtaiselta. Siltä, että ideat syntyy jossain tuolla päässä ja sitten ne vaan kirjoitetaan ulos.
Mutta kuinka moni oikeasti muistaa enää ystävien puhelinnumeroita ulkoa? Tai hahmottaa reittejä ilman Google Mapsia? Kuinka usein ajatus kirkastuu vasta siinä vaiheessa, kun sen kirjoittaa auki?
Suuri osa ajattelusta tapahtuu kalenterissa, muistiinpanoissa, keskeneräisissä dokumenteissa ja niissä välineissä, joita käytämme joka päivä. Ja niin on ollut aina. Kirjoittaminen, kartat, ja erilaiset työkalut eivät vain tue ajattelua, ne ovat osa sitä.
Emme ole vuosisatojen kuluessa muuttuneet ihmislajina erityisen paljon älykkäämmiksi. Meillä on vain huomattavasti enemmän kasautunutta tietoa ja älykkään toiminnan apuvälineitä kuin esi-isillämme.
Nyt pysähdytään tarkastelemaan tätä tarkemmin! Miten älykäs toiminta on hajautunut fyysisesti ja sosiaalisesti? Miten me käytetään välineitä ja muita ihmisiä oman fiksuuden jatkeena? Ja millainen jatkumo tekoäly tähän kehitykseen on?
-
Henkilöbrändi - pitäisikö sellainen olla? Pitäisikö omaa osaamistaan ja ajatuksiaan jakaa enemmän vaikkapa somessa?
Mutta mitä oikeastaan voisin sanoa, mitä muut ei olisi jo sanoneet? Miten tätä tekee niin, ettei se tunnu päälle liimatulta?Ja uskaltaako sitä ylipäätään kertoa omista ajatuksistaan koko kansalle?
Tässä jaksossa pysähdytään näiden kysymysten äärelle.
Lähdetään liikkeelle siitä, miksi henkilöbrändillä ylipäätään on merkitystä. Henkilöbrändi ei ole vain jotain, mitä “rakennetaan”, vaan se on olemassa joka tapauksessa. Se on se, mitä sinusta puhutaan silloin, kun et ole paikalla. Ja usein se alkaa konkretisoitua vasta silloin, kun elämä vähän pakottaa pysähtymään. Esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää löytää uusi suunta, uusi työ tai haluaa viedä jotain itselle tärkeää projektia eteenpäin.
Vieraana on Kerttu Pylvänäinen, markkinointiviestinnän ammattilainen ja vaikuttaja, jonka kanssa puretaan auki henkilöbrändin salat.
Jaksossa mennään myös konkreettiseen tekemiseen.
Mistä lähteä liikkeelle, jos ei oikein tiedä mitä sanoa?
Miten tunnistaa omasta ajattelusta ne asiat, joita kannattaa jakaa? Ja millaisia eri tapoja on tehdä omaa ajattelua näkyväksi?Kerttu kertoo myös omasta matkastaan: miten näkyvyys on lähtenyt rakentumaan, miltä se on tuntunut ja miten tekeminen on muotoutunut ajan myötä. Onko ollut hetkiä, jolloin on miettinyt, että mitä tässä oikein tekee?
Lisäksi pysähdytään siihen, mitä päässä tapahtuu, kun alkaa tulla näkyväksi. Epävarmuus, huijarisyndrooma ja ajatus siitä, että pitäisi olla vielä vähän valmiimpi ennen kuin voi sanoa mitään.
Ehkä tärkeimpänä ajatuksena kulkee mukana tämä:
sinulla on jo kaikki. Osaaminen, kokemus ja näkökulmat eivät synny vasta sitten, kun olet valmis, vaan ne ovat jo olemassa. Kysymys on enemmän siitä, uskallatko tuoda ne esiin. -
Uteliaisuus koukuttaa. Se on se sama voima, joka saa katsomaan vielä yhden jakson, klikkaamaan vielä yhden linkin ja jumittumaan johonkin täysin sivupolkuun.
Mutta miksi kiinnostus syttyy niin helposti ja katoaa yhtä nopeasti?
Tässä jaksossa pysähdyn uteliaisuuden äärelle: mitä se oikeastaan on ja miksi se on yksi oppimisen voimakkaimmista, mutta myös petollisimmista ajureista. Puhun heräävästä uteliaisuudesta, joka vie meidät asioiden äärelle, ja sinnikäästä uteliaisuudesta, joka usein ratkaisee, opitaanko me lopulta mitään.
Miksi jotkut asiat jäävät vain hetkelliseksi kiinnostukseksi, kun taas toiset kantavat pidemmälle? Entä voiko uteliaisuutta opetella, myös silloin kun jokin ei lähtökohtaisesti kiinnosta?
---
Tunnista osaamisesi - vahvista ammatillista itsetuntoasi -verkkokurssi täältä.
-
Miksi samat ongelmat palaavat työpaikoilla uudelleen ja uudelleen, vaikka niihin tartutaan?
Tässä jaksossa sukelletaan organisaatioiden arkeen systeemisestä näkökulmasta. Entä jos haaste ei ole yksittäisissä ihmisissä, vaan siinä, miten koko systeemi toimii ja ohjaa käyttäytymistä huomaamatta?
Vieraanani on Risto Puutio, psykologi, prosessikonsultaation ja systeemisen ajattelun asiantuntija ja työnohjaajien kouluttaja.
Jaksossa lähdetään liikkeelle siitä, mitä kokenut prosessikonsultti alkaa havainnoida, kun hän astuu organisaatioon. Mitä hän katsoo, mitä muut eivät huomaa ja mikä on se tyypillinen harha, johon organisaatiot ajautuvat yrittäessään ratkaista ongelmiaan.
Tämän jälkeen pureudutaan siihen, mitä prosessikonsultaatio käytännössä tarkoittaa ja miten se eroaa perinteisestä asiantuntijatyöstä, jossa ratkaisu tuodaan ulkopuolelta.
Jakson ytimessä avataan systeemistä ajattelua arjen tilanteiden kautta: miten jänniteet, rakenteet, roolit ja erilaiset intressit ohjaavat toimintaa, miksi “vaikea työntekijä” voi olla systeeminen ilmiö ja miten tunnistaa milloin kyse ei ole yksilöstä vaan kokonaisuudesta.
-
Tässä jaksossa pohdin sitä hetkeä, kun meinaat julkaista somessa jotain työhösi liittyvää, mutta et ole varma, onko siinä mitään järkeä. Annatko jotain arvokasta pois, pölliikö joku ideasi vai rakennatko samalla jotain itseäsi isompaa? Miksi oman osaamisen tai ajatusten jakaminen tuntuu samaan aikaan tärkeältä ja vähän riskiltä?
Puhun siitä, miten pelko, epävarmuus ja näkyväksi tuleminen liittyvät tähän ja toisaalta siitä, mitä alkaa tapahtua, kun oma ajattelu ei ole enää vain omassa päässä.
--
Ilolla myös kerron, että jos tämä teema resonoi, niin multa on juuri ilmestynyt verkkokurssi, jossa mennään vielä konkreettisemmin siihen, miten oma osaaminen tehdään näkyväksi ja tunnistettavaksi - itselle ja muille.
👉 Lisätietoa verkkokurssista löydät täältä:
https://www.hannasiefen.fi/tunnistaosaamisesi-verkkokurssi
-
Miksi yksi moka voi romahduttaa ammatillisen itsetunnon hetkessä ja yksi onnistuminen nostaa sen aivan uudelle tasolle?
Osaaminen ei muutu päivätasolla mihinkään. Silti kokemus omasta osaamisesta vaihtelee. Välillä luotan itseeni ja ajattelen, että pärjään kyllä. Välillä taas epäilen kaikkea tekemistäni.
Tässä jaksossa pureudutaan siihen, mistä ammatillisen itsetunnon vuoristorata syntyy.
Kuormitus, stressi ja epäonnistumiset voivat kaventaa näkökulmaa niin, että omat virheet korostuvat ja onnistumiset jäävät varjoon. Stressaantunut mieli ei arvioi itseään neutraalisti, se etsii todisteita siitä, että jokin on pielessä. Siksi kolaukset syövät helposti enemmän kuin olisi kohtuullista.
Mutta ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Kun voimme hyvin ja saamme kokea onnistumisia, osaamisemme tulee näkyväksi myös meille itsellemme. Osaamisen tunnistaminen vahvistaa hallinnantunnetta, merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa. Se ruokkii perustarvettamme kokea kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta.
Ammatillinen itsetunto ei ole pysyvä ominaisuus. Se on tilanneherkkä tulkinta omasta osaamisesta. Juuri siksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, jotta osaamme ottaa etäisyyttä omaan sisäiseen puheeseemme silloin, kun se muuttuu liian mollaavaksi tai toisaalta epärealistisen ylistäväksi.
Tässä jaksossa tarkastellaan:
miten kuormitus vaikuttaa osaamisen tunnistamiseen
miksi palaute voi toimia korjaavana kokemuksena
miten osaamisen tunnistaminen vahvistaa hyvinvointia
ja miksi tasapaino osaamisen hyödyntämisen ja kehittämisen välillä on psykologisesti tärkeä
Syvällistä, koskaan horjumatonta itsetuntoa ei ole olemassa eikä sellaista tarvitse tavoitella. Sen sijaan voimme opetella realistista ja armollista suhdetta omaan osaamiseemme.
Osaamisen tunnistaminen ei ole vain työnhaun työkalu. Se on mielenrauhaa rakentava taito.
-
Työelämä muuttuu jatkuvasti. Uusia työkaluja, uusia vaatimuksia ja uusia osaamistarpeita tuntuu satelevan. Tämä tuottaa päänvaivaa niin organisaatioille kuin yksilöille: miten pysyä menossa mukana ja mitä meidän tulisi oppia juuri nyt?
Tässä jaksossa keskustelen Piia Säylän, Elisan Learning & Development Leadin kanssa siitä, mitä osaamista tekoälyn ja jatkuvan muutoksen aikakaudella oikeastaan kannattaa kehittää ja miten.
Piia kertoo miten Elisalla pyritään tunnistamaan strategisia osaamisia ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Pohdimme myös onko tämä aika uhka vai mahdollisuus yksilölle ja miten voidaan vahvistaa toimijuutta, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta.
Keskustelemme myös oppimisen tavoista. Milloin riittää kirjan tiivistelmä tai tekoälyn nopea sparraus ja milloin tarvitaan hidasta syventymistä, keskustelua ja reflektointia?
-
Miksi joskus innostumme oppimaan uutta ja toisinaan ei kiinnosta niin yhtään? Tässä jaksossa sukelletaan oppimisen psykologian ytimeen. Jokaisessa oppimisen hetkessä (oli se sitten uusi tapa toimia tai muuttaa ajattelua) kysymme itseltämme kolme kysymystä: haluanko, pystynkö ja uskallanko oppia. Näiden kysymysten vastaukset ratkaisevat, tartummeko mahdollisuuteen vai vetäydymmekö.
Jakso auttaa tunnistamaan, mistä oppimismotivaatio oikeasti syntyy ja miksi sen puutteelle on usein hyvät perustelut.
Tämä on Psykologin Hot Take, joka Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.
-
Miksi yhdessä ympäristössä tuntuu, että on suorastaan nero ja toisessa olo on kuin maanmatosella? Tässä jaksossa tarkastellaan, miksi oma osaaminen ei aina näy samalla tavalla eri tilanteissa ja ympäristöissä.
Osaaminen on kontekstuaalista. Se ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan rakentuu suhteessa ympäristöön, ihmisiin ja tapoihin toimia. Oma osaaminen pääsee usein esiin vasta silloin, kun on päässyt kunnolla sisään porukkaan ja paikkaan. Kun ymmärtää, kuka tietää mitä, miten asioita tehdään ja mikä oma rooli on kokonaisuudessa.
Erityisesti uuden työn aloittamisen yhteydessä tämä ilmiö korostuu. Ennen kuin yhteinen toimintalogiikka ja jaettu muisti rakentuvat, oma osaaminen voi tuntua kadonneen. Jakso auttaa ymmärtämään, miksi tämä kokemus on tavallinen eikä kerro osaamisen puutteesta, vaan siitä, että osaaminen tarvitsee kontekstin tullakseen näkyväksi.
Tämä on Psykologin Hot Take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.
-
Onko Nordic Business Forum poseerauspaikka ja bisnesihmisten pöhinäää vai rahanarvoinen oppimistapahtuma?
Tässä jaksossa keskustelen NBF:n perustajan Hans-Peter Siefenin kanssa siitä miten oppimista tuetaan tapahtumassa. Miten puhujat valitaan ja miksi jotkut puheenvuorot jäävät elämään ja toiset eivät? Puhumme myös verkostoitumisesta, tapahtuman rahanarvoisuuden arvioinnista ja yksityiskohdista, joihin tekijät kiinnittävät huomiota, vaikka kävijä ei niitä aina tiedosta.
Hape kertoo myös mitä vuosien varrella on oppinut tapahtuman teosta, mikä vuosi meni pieleen ja miten palautteesta kannattaa oppia.
Tämä on Oppimisen psykologia -podcastin 100 -jakso! Hurraa!
-
Miksi fiksut ihmiset tekevät työelämässä niin paljon asioita, jotka ovat jälkikäteen ajateltuna täysin typeriä?
Miksi monitohelointi tuntuu tehokkaalta, mutta vie keskittymisen, miksi puskemme väsyneinä, ajelehdimme ilman suuntaa ja välttelemme juuri sitä työtä, joka olisi tärkeintä?Tässä jaksossa pureudutaan typerään työhön ja sen kuuteen klassiseen muotoon huumorin, parodian ja arkisten esimerkkien kautta. Vieraana on artistinen yrittäjä Jussi Venäläinen, ja mukana kulkee myös hänen työelämän varjominänsä Vessi Junalainen. Vessi ei ole konsultti vaan insultti, joka sanoo ääneen (usein huumorin varjolla) sen, minkä moni tunnistaa omasta arjestaan mutta ei aina uskalla myöntää.
-
Miksi niin moni Yhdysvalloissa tukee edelleen Donald Trumpia, vaikka se monista Suomessa käsin tuntuu täysin käsittämättömältä?
Tässä jaksossa yritän ymmärtää sitä miten päädymme ajattelemaan maailmasta niin eri tavalla.
Jakso tarkastelee toisen ymmärtämistä sellaisten psykologisten käsitteiden kautta kuten tilannesidoinnainen kognitio, motivoitunut päättely ja episteeminen luottamus. Pohdin miksi samat faktat eivät vakuuta kaikkia, miksi järkeily ei aina johda yhteisymmärrykseen ja miksi “en ymmärrä” ei olekaan niin neutraali lause kuin miltä se kuulostaa.
Tämä on psykologin hot take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa paneudun johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Haastattelujaksoja vieraiden kanssa ilmestyy tuttuun tapaan joka toinen viikko.
-
Aina välillä jokainen meistä yliarvioi oman osaamisensa, eikä tämä johdu ylimielisyydestä, vaan kyse on useimmiten inhimillisestä ajatusharhasta.
Tässä jaksossa perhdytään siihen, miksi näin käy, mihin ilmiö perustuu ja miksi oman yliarvioinnin huomaaminen ja myöntäminen voi tuntua yllättävän hankalalta.
Syvennymme erityisesti Dunning–Kruger-vinoumaan, joka selittää miksi luulemme itsestämme liikoja.
Tämä on Psykologian hot take - jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.
-
Moni miettii jossain vaiheessa elämää, olisiko minusta yrittäjäksi. Tai toisin päin: olen jo yrittäjä, mutta en silti aina tunne itseäni “oikeaksi” sellaiseksi. En tee 60-tuntisia viikkoja, en halua kasvaa hinnalla millä hyvänsä, enkä tunnista itseäni niistä yrittäjyyden mielikuvista, joita usein näemme ja kuulemme.
Tässä Oppimisen psykologia -jaksossa pysähdytään yrittäjyyden äärelle psykologisesta näkökulmasta. Yrittäjyys ei ole vain liiketoimintaa, vaan oppimista ja jatkuvaa taitojen rakentumista arjen keskellä.
Vieraana on yrittäjien työnohjaaja Anne Hämäläinen, joka työskentelee päivittäin yrittäjien kanssa. Keskustelemme siitä, miksi niin moni epäilee omaa “yrittäjäkelpoisuuttaan”, millaisia mielikuvia yrittäjyyteen liittyy ja mitkä niistä ovat jo aikansa eläneitä.
Puhumme myös yrittäjyystaidoista: mitä taitoja yrittäjyys oikeasti vaatii, miten ne kehittyvät eri vaiheissa ja miksi kaikkea ei tarvitse osata itse.
- Laat meer zien
